Tästä blogista

Tässä blogissa kirjallisuutta ei arvoteta aivan samalla tavoin kuin mihin ehkä olet tottunut. Pyrin välttämään sitä, mitä perinteisesti on ajateltu kirjallisuuskritiikkinä ja kirja-arvosteluina. Haluan sen sijan kertoa pohdinnoista, joita kirjat ovat minussa herättäneet. Toisin sanoen käytän kirjojen hyvyyden mittarina rehellisesti omaa kokemustani ennemmin kuin yleisiä kirjallisuuskritiikin periaatteita. (Mielestäni kaikkein karaistuneimmatkin kriitikot tekevät näin, he eivät vain myönnä sitä.)

Bertrand Russell sanoi aikoinaan, että kirjojen lukemiselle on vain kaksi syytä. Ensimmäinen oli lukemisesta saatu nautinto, toinen, että voi kerskailla lukemisistaan. En kiistä. Minun syyni lukemiselle (ja samalla myös tämän blogin aloittamiselle) ovat kuitenkin hieman erilaiset. Kuvailen niitä seuraavaksi. Sinun syysi lukemiselle voivat taas olla erilaiset kuin minun. Otan mielelläni kommentteja vastaan, erimielisyydet ovat enemmän kuin sallittuja.

URSULA K. LE GUIN: ''Luemme kirjoja löytääksemme itsemme.''

Luemme tietääksemme, ettemme ole yksin. Lukiessa pyrimme löytämään jonkun muun, joka on joskus kokenut tai tuntenut samoin kuin me ja johon voimme peilata sitä, mitä me olemme. Luemme itsemme kautta. Tarinat, joista löydämme palan omaa itseämme, miellyttävät meitä. Lukemalla pyrimme kommunikoimaan itsemme kanssa ja oppimaan jotain siitä, millaisia olemme.

J. R. R. TOLKIEN: ''Fantasia on todellisuuspako ja se on mullistavaa.''

Lukemiselle on myös toinen syy. Kirjat katkaisevat välillä harmaankin arjen. Ne ovat seikkailu, niitä lukiessa mahdollistuvat monet sellaiset asiat, joista todellisuudessa ei voi kuin unelmoida. Oletko koskaan lentänyt taikamatolla, taistellut sodassa örkkejä vastaan tai matkannut aurinkokuntamme ulkopuolelle?

Minä voin sanoa, että olen.