Solaris on kuvaus kahden erilaisen
olennon kohtaamisesta ja näiden pyrkimyksistä keskinäiseen
kommunikaatioon. Solaris on elävä meri, suunnaton olento, joka
peittää kahta aurinkoa kiertävää kaukaista planeettaa ja jota
tutkijat ovat ihmetelleet jo vuosisadan. Kris Kelvin on omistanut elämänsä
Solarikselle. Tarina alkaa hänen saapuessaan Solariksen peittämän
planeetan ilmakehään sijoitetulle avaruusasemalle. Kelvin havaitsee
nopeasti, ettei Solariksen tutkiminen ole vain meren objektiivista
tarkastelua vaan toiseen elävään olentoon tutustumista. Se on myös
matka tiedostamattomaan, asioihin, joita hän on tuskin myöntänyt
itselleenkään.
Istahdin karkearakeiselle,
halkeilleelle rannalle; helikopteri oli parin askeleen päässä
takanani. Raskas musta laine syöksähti rannan reunan yli ja alkoi
levitä, ei mustana vaan likaisen vihreänä. Se jätti jälkeensä
tahmeita puroja, jotka valuivat kiemurrellen takaisin meren. Menin
lähemmäksi, ja seuraavan laineen tullessa ojensin käteni. Se mikä
seurasi oli uskollinen kopio ilmiöstä, joka oli pantu merkille ja
analysoitu jo vuosisata sitten: aalto epäröi, vetäytyi ja ympäröi
sitten käteni koskematta siihen niin että ohut ilmakerros erotti
käsineen peittämän käteni meriplasmasta, joka äsken oli ollut
vesimäistä ja oli nyt muuttunut kiinteydeltään lihan kaltaiseksi.
KAKSI SYYTÄ LUKEA TÄMÄ KIRJA:
1. Mystiikka
Minulle lukijana tärkeää on se, että
kaikkea ei selitetä ja pureskella valmiiksi vaan tilaa jää omalle
mielikuvitukselle ja ajatustyölle. Solariksen loppu avasi
mahdollisuuksia monille tulkinnoille. Kaikkiin kirjan
implisiittisesti esittämiin kysymyksiin lienee myös mahdotonkin
vastata: Mikä on maailmankaikkeus? Onko olemassa elämää, joka on
tälläkin hetkellä silmiemme edessä, mutta jota emme kuitenkaan
pysty näkemään? Tuomitsemmeko kaiken, minkä kanssa emme pysty
kommunikoimaan tai mitä emme pysty ymmärtämään? Mitä on
inhimillinen olemassaolo? Entä jumalallinen?
2. Vieras, kiehtova maisema
Solaris sisältää kymmeniä sivuja
uskomattoman tarkkaa kuvausta maisemista ja asioista, joita ei ole
olemassakaan:
Ylhäältä katsoen mimoidi
muistuttaa kaupunkia – harha jonka saa aikaan sisäisenen pakkomme
nähdä kaikessa sitä minkä tunnemme. Kun taivas on kirkas,
kalvomaisten paaluaitojen ympäröimät polyyppiryhmistä
muodostuneet taipuisat muodot peittää kimmeltävä usva.
Ensimmäinen auringon edestä kulkeva pilvi herättää mimoidin.
Kaikista ulkonemista puhkeaa äkkiä uusia versoja, ja sitten
polyyppimassa alkaa erittää paksua kalvoa, joka laajenee, pöhöttyy,
muuttaa väriään ja parin minuutin kuluttua on muuttunut äskeisen
pilven hämmästyttävän taidokkaaksi jäljitelmäksi.
Muita ajatuksia:
Syy sille, miksi annoin kirjalle
(kenties hieman uhmaavasti) vain neljä tähteä, on se, että
vaikuttavuudestaan huolimatta tarina ei temmannut minua ehdoitta
mukaansa. Kauneudestaan huolimatta kuvailu oli välillä jopa hieman
puuduttavaa ja vei liikaa tilaa itse juonelta. Aloitin Solariksen
lukemisen vuoden 2012 helmikuussa kovimpien pakkasten aikaan ja
päätin sen marraskuussa Jordaniassa, Punaisen meren rannalla. (Oli
kovin kummallista pulahtaa uimaan elämää pursuavaan mereen juuri,
kun oli lukenut hyvin toisenlaisesta elävästä merestä.) Solaris
ei ole kirja, joka luetaan yhdeltä istumalta. Se on kirja, joka
vaatii lukijalta kärsivällisyyttä. Toisin sanoen se palkitsee
hitaasti ja kokonaisuutena – vasta kirjan sulkemisen jälkeen.
Goodreadsin arviot kirjasta:
http://www.goodreads.com/book/show/1039080.Solaris
http://www.goodreads.com/book/show/1039080.Solaris
Solariksen löydät suomenkielellä
lähimmästä kaupungin kirjastosta (jos et, niin kirjastossa on
jotain vikaa).
Suositellaan seuraavista kirjoista ja
kirjailijoista pitäville (lisäsin tälläisen kohdan muuten myös
edellisen kirjapohdinnan kohdalle):
John Christopher: Tripodien aika
Ok, tuo kuulostaa kyllä hyvin mielenkiintoiselta kirjalta :) Miun täytyy tutustua tuohon.
VastaaPoistaUskon kyllä, että sie jos kuka tykkäisit tästä.
PoistaTämä kirja onkin ollut lukulistallani jo pitkään :) Sitä listaa pitäisi kyllä joskus yrittää purkaa.
VastaaPoistaSe piti myös sanoa jo aiemmin, mutta unohdin, että blogin "kaksi syytä lukea" -idea on aivan ihana ja saa tämän erottumaan monien muiden kirjablogien joukosta.
Kiitti, mukava kuulla, että erottuu edukseen. :) Tässä uppoudun blogien ihmeelliseen maailmaan. En oo ikinä ennen harrastanu bloggausta ja tuntuu, että tästä avautui kokonainen uusi universumi.
PoistaSolaris oli kyllä hämmentävä lukukokemus. Mitäs muita kirjoja siun lukulistalla on tai mitä suosittelet?
No lukulistahan on holtittoman pitkä, mutta ainakin tuo jo viime kesänä hankkimani David Mitchellin Pilvikartasto olisi kiva viimein saada luetuksi :)
PoistaJaa, mitäkö sitten suosittelen? No jos et ole lukenut Murakamia niin sitä ainakin, itse tykkään vanhemmasta tuotannosta enemmän kuin nykyisestä, mutta tästä taitaa olla mielipiteitä monia...