The Tamír Triad 1-3 – Lynn
Flewelling
Kokonaisarvio: 4/5
The Bone Doll's Twin: 5/5
Hidden Warrior: 4/5
The Oracle's Queen: 3/5
Oraakkeli on ennustanut, että niin
kauan kuin Thelatimoksen suvun tytär hallitsee Skalan valtakuntaa,
niin sitä ei koskaan valloiteta. Nyt Erius on anastanut
valtaistuimen äidiltään ja pitää huolta siitä, että
kuningasperheeseen ei synny tyttölapsia – ainakaan eläviä.
Rutot, kuivuus ja sota ovat alkaneet runnella valtakuntaa. The Tamír
Triad on tarina Tobinista: tytöstä, joka syntymässä muutetaan
magian avulla pojaksi. Tobin kasvaa poikana tietämättä mitään
oikeasta sukupuolestaan tai syntymäoikeudestaan Skalan
soturikuningattarena.
KAKSI SYYTÄ LUKEA NÄMÄ KIRJAT:
1. Näkökulmia
Kirja tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia perinteisiin sukupuolirooleihin, ja siihen, millaista on kasvaa ''väärässä''
ruumiissa. Lisäksi Flewelling kuvaa asioita uskottavasti lapsen
näkökulmasta.
Hän katsahti ylös ja näki, että muut lapset ja kauppias tuijottivat häntä. Yksi vanhemmista pojista nauroi ivallisesti. Ja sitten hänen isänsä oli jälleen hänen vieressään. Isä nappasi nuken vihaisesti pois hänen käsistään. Isän kasvot olivat kalpeat, silmät kovat ja vihaiset. Tobin kutistui takaisin pöytää vasten; hän ei ollut koskaan ennen nähnyt isänsä näyttävän siltä. Se oli katse, jollaisia hän sai vain äidiltään tämän pahoina päivinä.Sitten katse hävisi ja mikä pahempaa: sen tilalle kohosi jäykkä hymy.
''Mikä typerä lelu tämä onkaan!'' isä ilmoitti ja heitti nuken takaisin pinoon. ''Tässä on sen sijan on jotain, mitä me haluamme.''Hän nappasi pöydältä jotain ja työnsi sen Tobinin käsiin – pussin marmorikuulia.''Kapteeni Tharin maksaa sinulle, emäntä. Tule, Tobin, täällä on vielä paljon nähtävää.''Hän johti Tobinin pois pitäen kiinni tämän käsivarresta liian kovasti. Tobin kuuli takaansa lasten ivallista naurua. Joku mies mutisi:''Sanoinhan, että hän on typerä lapsi.''Tobin piti päänsä alhaalla piilottaakseen häpeän kyynelet. Tämä oli paljon, paljon pahempaa kuin se, mitä äidin kanssa oli tapahtunut sinä aamuna. Hän ei ymmärtänyt, miksi hänen isänsä oli niin vihainen ja miksi kyläläiset niin ilkeitä, mutta hän tiesi lapsen yhtäkkisellä, selkeällä vakaumuksella, että se oli hänen syynsä. He menivät suoraan takaisin hakemaan hevosiaan. Ei enempää kylän nähtävyyksiä hänelle. Kun Tobin kipusi hevosen selkään, hän tajusi edelleen pitävänsä marmorikuulia kädessään. Hän ei halunnut niitä, muttei uskaltanut heittää niitä poiskaan, jottei hänen isänsä suuttuisi enempää. Siispä hän työnsi ne tunikansa kaula-aukosta sisään. Ne liukuivat sinne, missä hänen vyönsä hankasi raskaana ja epämukavana hänen kylkeään vasten.''Tule, lähdetään kotiin'', hänen isänsä sanoi ja ratsasti pois odottamatta Tharinia.Kotimatkalla hiljaisuus leijui heidän välillään raskaana. Tobinista tuntui kuin käsi olisi kuristanut hänen kurkkuaan, sitä alkoi särkeä. Hän oli oppinut aikoja sitten itkemään hiljaa. He olivat puolitiessä kotiin, kun hänen isänsä kääntyi ympäri ja näki.''Ah, Tobin!''Hän pysäytti hevosensa ja odotti, että Tobin saavutti hänet. Hän ei näyttänyt enää vihaiselta, vain väsyneeltä ja surulliselta, kun hän heilautti kättään epämääräisesti takaisin kylään päin ja sanoi:
''Nuket... Ne ovat typeriä, likaisia juttuja. Pojat eivät leiki niillä, eivät etenkään pojat, jotka haluavat kasvaa rohkeiksi sotureiksi. Ymmärrätkö?''Nukke! Uusi häpeän aalto pyyhkäisi Tobinin ylitse. Sen vuoksi hänen isänsä oli ollut niin vihainen. Hänen sydämensä tuntui entistä raskaammalta, kun hän ymmärsi toisenkin asian. Sen takia hänen äitinsä ei ollut antanut hänelle nukkea sinä aamuna. Hänen oli häpeällistä haluta sellaista.
2. Ystävyys
Yksi kirjasarjan kantavista teemoista
on Tobinin ystävyys hänen aseenkantajansa, Ki:n ja hänen serkkunsa
prinssi Korinin kaartiin kuuluvien kanssa. Itseä tämä muistutti
pyöreän pöydän ritarien keskinäisestä kumppanuudesta tai Harry
Potterin ystävyydestä Hermionen ja Ronin kanssa. Vahvasta,
tuhoamattomasta ystävyydestä on aina mukavaa lukea.
Muita ajatuksia:
Luin nämä kirjat viime
joulu-tammikuussa. Tarina lähti käyntiin hieman hitaasti, mutta
suunnilleen ensimmäisen luvun jälkeen kirja muuttui niin mukaansa
tempaavaksi, etten pystynyt laskemaan sitä käsistäni. Luin sitä
toisella silmällä koko jouluaaton lahjoja avatessa, jouluruokaa
syödessä, lautapelejä pelatessa ja niin edelleen. Oli tuskallista
odottaa melkein kuukausi jatko-osia adlibriksestä. Luin nekin
yhdessä viikonlopussa, mutta olin hieman pettynyt. Mielestäni ne
eivät saavuttaneet ensimmäisen kirjan tasoa, tarina muuttui hieman
hajanaiseksi ja viimeisen kirjan loppu oli kaikessa
ennalta-arvattavuudessaan lievä klisee. Kuitenkin trilogia oli
nopealukuinen paketti ja nautin Flewellingin luomasta maailmasta
kovasti. Heikkohermoisimmille varoituksen sanana se, että varsinkin
sarjan ensimmäinen kirja käsittelee melkoisen synkkiä teemoja.
Lisäksi Skalassa kuolleet ovat yhtä läsnä kuin elävät (eivätkä
aaveet ole mitään Harry Pottereiden melkein päätön Nick
-luokkaa), joten kirjoissa on aimoannos kauhuelementtiä. Kirjat voi
ostaa englanninkielisinä adlibriksessä.
Goodreadsin arviot kirjoista:
Suositellaan seuraavista muun muassa
kirjailijoista ja kirjoista pitäville:
Robin Hobb – Näkijän tarut
Brandon Sanderson – The Final Empire
David Eddings
Hmm, jos Hobbkin kerran suosittelee, niin kai se täytyy lukea :) Itsehän en hirveän paljon high fantasya lue, siis Hobbia lukuun ottamatta, mutta tämän sait vaikuttamaan mielenkiintoiselta...
VastaaPoistaMiusta tää kirjasarja oli jotenkin hobbimainen. Mutta luin Hobbia viimeksi joskus lukiossa, niin voi olla, että aika vääristää vähän muistoja. :D Eikä miusta oo aivan mitään perinteistä high fantasya tosiaankaan!
VastaaPoistaHih. Minäkin olin lukenut ne viimeksi lukiossa, mutta työharjottelussa ollessani repsahdin ja luin kaikki kirjat uudestaan putkeen. Luulin ihastukseni niihin olleen silkkaa nostalgiaa, mutta ei se ollut :D
Poista